Punahilkka on vanha eurooppalainen satu, joka on lähtöisin 1600-luvun Ranskasta, joskin samantapaisia satuja on ollut jo aiemmin. Ensimmäinen laajalti tunnettu muistiin kirjattu versio on vuodelta 1697 ja Charles Perraultin käsialaa.
Satu kertoo punahuppuiseen viittaan pukeutuneesta pikkutytöstä, joka lähtee viemään vanhalle isoäidilleen ruokaa metsän halki. Metsässä susi kohtaa tytön ja saa tietää, että tyttö on menossa isoäidin luo. Susi menee oikotietä isoäidin talolle, syö isoäidin ja pukeutuu tämän vaatteisiin. Kun tyttö saapuu perille, susi toivottaa hänet tervetulleeksi. Punahilkka kummastelee isoäidin outoa ulkonäköä, mutta ei arvaa pelätä vaaraa, ja susi syö hänet äkkiarvaamatta. Paikalle sattunut metsämies ampuu suden, ja havaitsee sekä isoäidin että Punahilkan olevan elossa.
(tieto Wikipedia)
12.11. ja 14.11.2012 Luvian peruskoulun liikuntasali muuttui Teatterisuuli 125 johdolla nukketeatteriksi. Paikalla on noin 300 lasta esikoulusta
ja päiväkodeilta, perhepäivähoidoista, sekä
Luvian
peruskoulun oppilaita 1-4 luokilta.
Tunnelma oli käsin kosketeltavissa, kun lapset odottivat ohjelman alkamista. Teatterisuuli 125:n satutäti Kaisa Castrén aloitti vihdoinkin ja lapset hiljenivät. Kaisa kertoi, että lapset pääsevät ensin kilpailemaan satujen tietämyksellään ja ne lapset jotka tunnistaisivat sadun pätkän nopeiten palkittaisiin Coreflet heijastimella.
Satu kilpailun tuomarina toimi Konsta-apeli Jorma Mölsä. Kilpailu oli valmiina alkamaan ja Kaisa alkoi lukemaan sadun pätkää. Ei mennyt kauaa kun lapset huusivat vastauksiaan innoissaan. Konsta-apeli Mölsällä oli vaikea tilanne käsillään, koska satuja tunnistettiin hurjaa vauhtia ja kun yksi lapsi tunnisti sadun, niin kaikki lapset nousivat paikoiltaan ylös ja huusivat samaa vastausta. Onneksi Mölsällä on tunnetusti erinomainen kuulo ja katse kuin saalistavalla haukalla, joten voittajat löytyivät.
Kilpaulun loputtua liikuntasali hiljeni jälleen ja satutäti Kaisa Castrén kertoi lapsille, että hänellä on sinisen verhon takana taikanukkeja, jotka liikkuivat vain jos ne kuulevat hänen äänensä, mutta jos lapset metelöivät nuket lopettavat liikkumasta.
Liikuntasaliin tuli niin hiljaista, että kuulin omat ajatukseni. Vihdoinkin Punahilkka nousi verhon takaa ja satutuokio alkoi.
Nukketeatteri osottautui kumpanakin päivänä suurmenestykseksi, sillä lasten kasvoilta pystyi lukemaan tyytyväisyyden. He hymyilivät ja kun tuli jännä kohta, niin osa peitti käsillään korvansa. Kun satuhetki loppui antoivat lapset väikyvät aplodit Teatterisuuli 125:lle.
Teatterisuuli 125 Pj. Mika Castrén kirjoitti:
Ajatus nukketeatterin esittämiseen syntyi vuoden 2012 alussa
kun suunnittelimme ohjelmaa Laitakarin talvipäivä tapahtumaan. Menestyksen
myötä Laitakarin estradilta saimme tiedustelupyynnön, josko tulisimme
esiintymään lapsille, kouluun ja päiväkotiin. Kiitos vapaa-aikasihteeri Elina Rautasen.
Ja niin me sitten tulimme!
Tunnelma oli mahtava, joidenkin mielestä (hieman liiotellen)
liki hurmoksellinen! Tälle pitää saada jatkoa tulevaisuudessakin!
Esiintyjäkaartimme:
Satutäti - Kaisa Castrén
Teatterimaskotti - "Konsta-apeli" Jorma Mölsä
alias Ilpo Lanki
Nuket - Maria Salonen
- Riikka
Toivonen
- Mika Castrén